Mä kuolen joka aamu kun juon kanssas kahvia

ja iltapäivisin kun istun sähköjunassa

mä kuolen joka yö kun itseäni ikuistan, yritän

ja savukkeeni sammutan ja uuden sytytän



Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu

pieni poika ylivoiman alle tukehtuu

ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa

mä en suostu sovintoa tekemään

en sun kanssas milloinkaan



Ja mä kuolen näihin ihmisiin jotka ei merkitse mulle mitään

kertoo mitä pitää tehdä mitä täytyy yrittää

mä kuolen kun mun suuni huutaa valkoisia valheita

ja jättää kertomatta aina osan totuutta



Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu

pieni poika ylivoiman alle tukehtuu

ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa

mä en suostu sovintoa tekemään

en sun kanssas milloinkaan



Ja mä kuolen joka rivin jälkeen jonka paperille kirjoitan

kun edessäni nään taas yhden laulun vähemmän

mä kuolen joka unelmaan jonka viimein kiinni saan

ja siihen ainoaan jota koskaan en voi tavoittaa



Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu

pieni poika ylivoiman alle tukehtuu

ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa

mä en suostu sovintoa tekemään

en sun kanssas milloinkaan



Ja mä kuolen kun mun rakkauttani takin alle piilotan

kun pelko laittaa kuiskaamaan mä vaikka huutaa haluan

mä kuolen kun nään vuosien taas yli vierivän

ja liian myöhään liian usein itseni jälleen herätän



Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu

pieni poika ylivoiman alle tukehtuu

ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa

mä en suostu sovintoa tekemään

en sun kanssas milloinkaan



Ja mä kuolen näihin tähtiin joita rintaani mun liimataan

kuin pyhäkoulun kalenteriin kilpaa kimaltelemaan

mä kuolen kun nään valon varjon alle väistyvän

tai jonkun idiootin taas hakaristin seinään piirtävän



Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu

pieni poika ylivoiman alle tukehtuu

ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa

mä en suostu sovintoa tekemään

en sun kanssas milloinkaan

en milloinkaan(x3)