Näin käy taas päälleni yö

kun sudet lampaita syö

ja pienet pirut nurkissani pihisee

Yö peilin eteeni tuo 

ja näen silmäni nuo

Kyllä susi aina suden tuntee



seinilläni varjot 

jälleen hiljaa huohottaa

tummat siivet mua syliin kutsuu taas

silti polvistua en tahdo 

vielä antaudu en

ennenkuin kynä tai mies katkeaa



Ja kun sä olet liian ylpee

etkä osaa luovuttaa

sun täytyy loppuun asti aina yrittää

ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät

kunhan silmäsi tottuu vain

tähän hämärään



Tämä ruumis on kuin talo

joka hiljaa lahoaa

Lauta laudalta sen seinät revitään

Joko antanut on kaiken

joko rivi viimeinen

tänä yönä tälle paperille jää



Oi jumalani

miksi niin levottoman teit

miksi laitoit yksin myrskyyn kulkemaan

annoit kynän, annoit käden, annoit tyhjän paperin

joka sokealta vaatii sanoja



Ja kun sä olet liian ylpee....



Niin jatkuu jäätävä yö

ja silti pistettä en lyö

vaikka sudet vain jatkaa juhliaan

Ja kun silmiin suoraan katsoo

kasvoja kalpeita

tiedän yö taas lähempänä kuolemaa



Ja kun sä olet liian ylpee...