hn nojaa leuan polviin
ja polviinsa hymyilee
lumi sihkyy auringossa
on vain kiireetnt aikaa
sarja aurinkoisia pivi
joina hn tiet saavansa kaiken
kukaan ei koskaan tullut kertomaan
hei mikn ei koskaan oo sit milt ensin nytt
en hn ei hymyile
vaan katselee totisena
kuinka kevll sade hakkaa
vie lumen mukanaan
hn miettii kuraisella tiell
ettei taida antaa mitn
kukaan ei koskaan tullut kertomaan
hei mikn ei koskaan oo sit milt ensin nytt
miten niin rumaa
voi edes tulla vastaan
tst eteenpin
hn itkee salaa ainoastaan