hautajaisten suruarmeija 

minun sielun matkaan saattaa 

tämä kirstu on ahdas, ruumispaitani kuristaa 

arkun kannelle multaa 

vaikka siinä on sontaa, siinä on kultaa 

luopio, petturi, kuriton ruumis 

niin mykkä, kun on aika huutaa 

ken päättyy paaden alle 

kuuluu vain kuolemalle 

hiirenkorvilla elämänkirja, himo kahlata kannesta kanteen 

meitä lietsoo sanaton kauhu kesken lauseen nukahtaa 

maa on pyöreä 

elämä ei ole jatkumon kiertopalkinto 

tai kierreportaat nirvanaan 

...kuin pannukakku, jonka reunalta pudotaan 

poveen maan lasketaan - päälle multaa ja loskaa 

kunnes taas kohdataan - täältä nousta ei koskaan