Oi herra luoksein jää, jo ilta on 

ja kadonnut on valo auringon 

Ken muu mua murheissani lohduttais 

ken turvan hädässänsä sieluun sais 



Päiväni rientää kohti loppua 

On ilo maallinen kuin varjo vaan 

Ei ole täällä mitään pysyvää 

Vain sinä Herra sinä luoksein jäät 



Sä pahan väijytykset turhiks teet 

Sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet 

Mis on nyt kuolema, sun voittosi 

kun herra Jeesus olet kilpeni 



Sun Herra ristisi mua valaiskoon 

kun tieni painuu kuolla laaksohon 

Sen valon tieltä varjot häviää 

eläissä, kuolessa sä luoksein jäät 



Sen valon tieltä varjot häviää 

eläissä, kuolessa sä luoksein jäät