vuosi jälkeen surmatyön

kohtalokkaan talvisunnuntain

hänet noudetaan



kansa vaatii murhaajaa

syyllisyyden kantajaa

virkavalta hioo mainettaan



yön putkassaan

hän varjoja tuijottaa

niin murheissaan

ettei unta saa (ei pysty nukkumaan)



on helppo uhri varaton

sairas, yhteiskuntakelvoton

yksinkertainen



syyttömänä vankilaan

väärin valoin tuomitaan

psykopaatiksikin leimataan



taas huoneessaan

hän seiniä tuijottaa

niin murheissaan

ettei unta saa (ei pysty nukkumaan)



hän haaveilee ja uskoo Jumalansa pian saapuvan

hakemaan ylös vapauteen

on mielessään sen nähnyt

kuinka pimeydestä laskeutuu

valo harteilleen



jälkeen vuosikymmenen

hän saa taas elää niinkuin ihminen

ovet aukaistaan

virkaheitto murhaajaa

piinataan kuin pakanaa

kunnes päätyy mielisairaalaan



taas vuoteessaan

hän kattoa tuijottaa

niin murheissaan

ettei unta saa, (ei pysty nukkumaan)



yön huoneessaan

hän varjoja tuijottaa

niin murheissaan

ettei unta saa (ei pysty nukkumaan)



hän haaveisiinsa sukeltaa

ja noutajaansa odottaa