Katkennut terä kädessäni, 

verivana rinnallani. 

Vain tyhjä huotra maahan tallattuna 

seuraa kun lähden taas. 



On vihollinen kaadettu, 

voittamaton voitettu. 

Veistettyä lihaani pelko jäytää. 



Tuo viima hyytävä 

nimeäni kuljettaa. 

Punainen veri piirtää 

merkin maahan routaiseen. 



Vuoren rinnettä 

huurre kapuaa. 

Kuin hetkeään odottaen 

laelle kotka vain jää. 



Taas vaihtaa tuuli suuntaa, 

se vainajia syleilee ja kivet murentaa. 



On metsä autio 

ja pilvet paenneet. 

Katson henki höyryten 

kun kaikki hiljalleen jäätyy. 



Vain viima hyytävä 

nimeäni kuljettaa. 

Lopulta tiedän sen 

mitä tulin täyttämään. 



Vuoren rinnettä 

taivas kuristaa. 

Pelotta tarkkailee hän 

jonka siivet vielä kantavat. 



Yksin tuulta vastassa 

seisoo orpo taistojen. 

Siintää metsä keihäiden 

rannassa taivaan punaisen. 



Se raivo lailla ukkosen 

silpoo rivit nöyrtyvien. 

Sudet talosta kuoleman 

suovat henkäyksen viimeisen. 



Yksin tuulta vastassa 

on lapsi tuon teurastuksen. 



Ei vanhus sano sanaakaan, 

vain haaskalinnut taivaalla tarinansa tuntevat. 



Multaan hautaan kappaleet 

raudan väsymättömän. 

Matkan lopussa ei jäljelle jää mitään. 



Vielä viima hyytävä 

lauluani kuljettaa. 

Merkki routaisessa maassa 

aikaan katoaa. 



Vuoren rinnettä 

huurre kapuaa. 

Kuin hetkeään odottaen 

laelle kotka vain jää. 



Siivet revitty mutta kynnet valmiina 

loppunsa kohtaamaan. 



Sodan maailmaa 

pimeys kuristaa. 

Pelotta tarkkailee hän 

jonka silmät vielä näkevät. 



[English translation:]



[CHILD OF OBLIVION]



A broken sword in my hand, 

a trail of blood on my chest. 

Just an empty scabbard trampled to the ground 

will follow as I leave again. 



The enemy has been slain, 

the invincible defeated. 

A fear is gnawing my rough-hewn flesh. 



The icy piercing wind 

my name is carried upon. 

Blood o' so red, it draws 

a mark on the frozen ground. 



And rime is climbing 

the mountainside. 

As if awaiting its time to come 

a solitary eagle stays still. 



Yet the wind is changing again, 

embracing the dead and eroding what is stone. 



The woods are silent 

and the clouds are gone. 

Through the steam of my breath 

all I see is turning ice. 



Just the icy piercing wind 

my name is carried upon. 

And then it becomes clear 

what part here is mine. 



And sky is strangling 

the mountainside. 

With no fear in his eyes 

the one with wings is watching. 



Alone against the wind 

the battlefield orphan now stands. 

The forest of spears is growing 

on the red skyshore. 



That rage like thunderstorm 

tears the humbling lines. 

Wolves from the house of death 

now grant the final breath. 



Alone against the wind 

the child of slaughter now stands. 



No, the old man speaks no words 

and only the vultures may tell his tale. 



Into the soil buried 

the shards of untiring iron. 

At the journey's end nothing is to remain. 



Still the icy piercing wind 

my name is carried upon. 

The mark on the frozen ground 

will vanish into time. 



And rime is climbing 

the mountainside. 

As if awaiting its time to come 

a solitary eagle stays still. 



Wings they are torn but claws are ready 

to face what might be the end. 



And dark is strangling 

the world of war. 

With no fear in his eyes 

the one with sight is watching.