Moonsorrow
Moonsorrow - Jumalten Kaupunki / Tuhatvuotinen Perinto lyrics
Your rating:
[alkusoitto] Tuhannen vuotta olemme kulkeneet eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso! edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin. [JUMALTEN KAUPUNKI] Tuon laakson pohjalla taivaiden tornien ympäröimänä. Joet vilkkaat risteävät aikaa ammoista kuljettaen. Saattue pysähtyy lämpimään sateeseen. Jossain kaukaisuudessa pronssitorvi soi - kuunnelkaa! Tie aukenee laaksoon, vedet ain' virtaa alaspäin. Ikuisuuteen aika vie, kultaiseen taloon jumalten. Ukkonen valaisee seinämät vuorten jylhien. Vesi rummuttaa kattoa metsän sen kansaa raviten. Tuhannen vuotta kulunut kai on siitä kun täältä lähdimme. Vihdoin olemme kotona kaupungissa ikuisten. Tie aukenee laaksoon, vedet ain' virtaa alaspäin. Ikuisuuteen aika vie, kultaiseen taloon jumalten. Puisen pöydän äärellä esi-isät juhlivat. Sirpaleissa rikotun lumouksen jalat veressä tanssien. Vesi kadonneen järvenselän iäisyydessä lepää. Heikko pinta peilityyni väreilee vain kosketuksesta ihmisen. Tuhannen vuotta ja veljet toisensa pettävät. Niin jumalten kaupungin kauneus edessämme katoaa. [English translation:] [LEGACY OF A THOUSAND YEARS] [prelude] For a thousand years we have wandered, seeking for our forsaken people, and lo! before us is the path to the city of the gods. [CITY OF THE GODS] At the bottom of that valley surrounded by heavenly towers. There cross two brisk rivers carrying long gone time. Here the company will stop, resting in the warmth of rain. Somewhere far, far away sounds a bronzen horn - hearken! Path leads to a valley, waters running downwards. To eternity our time shall lead us, to the golden house of the gods. At the flash of lightning the dreary mountains unveil. Water pounds the green vault, nourishing the woodland folk. A thousand years may have passed from the moment we left our home. At last have we returned to the city of the eternal. Path leads to a valley, waters running downwards. To eternity our time shall lead us, to the golden house of the gods. Our forefathers, they feast around a wooden table. In the fragments of a broken spell they dance with blooded feet. The open, forsaken lake is sleeping in forever. The frail unrippled breaks only at the touch of man. A thousand years for a brother to betray brother. And the beauty of the city of the gods will vanish before our eyes.