Me ollaa matkalla kasvottomas huonees,
Musta maailma ja tunteet on kuolleet.
Järjestelmät systeemit ja kaavat,
Mä haluun unohtaa kokonaisen maailman.
Joka hengittää pippuria silmiin,
Valkoset tapetit on noussu jo pilvii.
Valkokankaan takana on mustaa,
Se tekee helposti unelmista tuhkaa.
Ovet lukkiutuu aina sisäpuolelta,
Ja tääl on oikeesti vaikee elää huoletta.
Mä nousen edelleeki aina ylihuomenna,
Ja sen avulla selviin paskasta puolella.
Taivas vuotaa sateenvarjo suojaa,
Kengät märkinä rukoilemas luojaa.
Seisoo lapsi hukkuen kysymyksii,
Tietäen että kaikki elää täällä yksin.

Tääl on mahottomii mahdollisuuksii,
Neljä seinää täynnä salaisuuksii.
Rikkinäiset peilit kuvaa tuskaa,
Valkosen takana on aina sysi mustaa.

Tääl on mahottomii mahdollisuuksii,
Neljä seinää täynnä salaisuuksii.
Rikkinäiset peilit kuvaa tuskaa,
Valkosen takana on aina sysi mustaa.

Sekunneista vuosiin matkamme kestää,
Moni on enää varjo entisestää.
Materiaali on tehny meistä vankeja,
Mä seison mustana oman levyn kannessa.
Ne kenellä on rahaa toteuttaa haaveet,
Itkee aina että ei niil oo tarpeeks.
Miks mä ongelmat kieltäsin,
Palatsin alla on paskaset viemärit.
Todellisuus on mieltäni vastaa,
Nukkumatti syntyi saatanasta.
Värityskirjoja mustalla tussilla,
Toimintaohjeita saippua kuplissa.
Ennen lapset halus disneylandiin,
Nykyää pullon ja päivien rännii.
Timantti rikotaa ja viinitalo kasvaa,
Ja valkosen takana on pelkkää paskaa.

Tääl on mahottomii mahdollisuuksii,
Neljä seinää täynnä salaisuuksii.
Rikkinäiset peilit kuvaa tuskaa,
Valkosen takana on aina sysi mustaa.

Tääl on mahottomii mahdollisuuksii,
Neljä seinää täynnä salaisuuksii.
Rikkinäiset peilit kuvaa tuskaa,
Valkosen takana on aina sysi mustaa.