Kulkee henki kaiken yllä 

mutta sen laulu kesken jää 

kun romuluinen ihminen kulkee 

ei mihinkään 



ja ihmisten keskellä kulkee 

kylmyys itsevarmana 

on jäiset huulet suudelmina 

jokaisen otsalla 



oli kädessään miekka tai aura 

aina kaiken tuhoaa 

vuosisadasta toiseen 

mies uhoaa 



viinivirran rannoilta 

haudoista, kehdoista 

laulu raikaa elämän 

aamuista, ehtoista: 



Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan 

Kun ei mitään uutta 

täällä opita 

Häpeänsä takaa meille toivottakoot 

hyvää tulevaisuutta 



Sylissä pidetään kauneutta 

välillä paiataan rumuutta 

haistattelujen väliin 

kukkia, runoutta 



ja elämä on kuin juhlaa 

se ikuisesti jatkukoon 

viinin, tanssin ja naisten seasta 

raikukoon