Se tänään kaljalle Renoon, 

se vieras on kutsumaton. 

Se istuu meidän pöytään, 

kaikesta kaiken tietää vaikkei mitään mistään tiedäkkään.

Se jaksaa tyhjää toimittaa, 

ja jauhaa samaa tarinaa.

Ideoistaan kertoessaan käsillässä viuhtoo ilmaa, 

en tiedä itkeäkö vai nauraa.



Pää kiinni painajainen, pää kiinni painajainen, 

pää kiinni painajainen häviä, katoa!

Pää kiinni painajainen, pää kiinni painajainen, 

pää kiinni painajainen tuhoudu, hajoa!



Se änkee pöytään viereeni, 

äänensä tunkee korviini. 

Piinaaja paskiainen, 

se on kuin painajainen, 

ei pääse eroon milloinkaan.

Nyt päätä särkee, oksettaa, 

en sitä vaikenemaan saa.

Hei maailmanparantaja, 

tee vaikka itsemurha. 

Näin voisit muuttaa maailmaa.



Pää kiinni painajainen, 

pää kiinni painajainen, 

pää kiinni painajainen häviä, katoa!

Pää kiinni painajainen, 

pää kiinni painajainen, 

pää kiinni painajainen tuhoudu, hajoa!

Pää kiinni painajainen, 

pää kiinni painajainen, 

pää kiinni painajainen häviä, katoa!

Pää kiinni painajainen, 

pää kiinni painajainen, 

pää kiinni painajainen 

tuhoudu, hajoa, tuhoudu, hajoa!