Mul on suuntana aurinko, tähdet ja kuu ja tavoitteena taivaanranta.

Minä kuljen aina vain eteenpäin ja elän päivän kerrallaan.

En tunne mä kiirettä laisinkaan,

sillä kerran mä kuitenkin levon saan, 

niin kuin toisetkin mullassa maan.



Maa alla jalkojen kotini on ja kattona tähtien vyö.

Siinä vuoteeni on mihin painan pään ja peittona tummuva yö.

Siellä onneni on missä kulkea saan, se toiveeni säteet luo, 

joka päivä tuo uutta tullessaan, minkä kohtalo mulle suo.



En tunne mä kiirettä laisinkaan, 

sillä kerran kuitenkin levon saan,

niin kuin toisetkin mullassa maan.



Kun jaksa mä jatkaa en matkaani, siellä jossain on polkuni pää. 

Missä viimein ummistan silmäni ja painan turpeelle pään.

Siel ei itke ystävä yksikään, ei kukaan jälkeeni jää.

Vain tuikkivat tähdet ja allani maa, mun loppuni nähdä saa.