Yhtä toivon enemmän kuin muuta. 

Paljon sen vuoksi antaisin, 

Että tuntisit oikeesti 

Miten paljon sä haavoitit. 

Ja miten kerran toisensa, 

Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti. 

Älä väitä ettei sulla ole muka muistoo. 

Vai pidätkö sä mua tyhmänä, 

Jolla ei ole väliä? 

Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä? 



refrain: 

Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi. 

Liikaa oot sen varjolla, 

Jo varastanut anteeksi. 

Mistä sait sen käsityksen, 

Että noin voi tehdä toisille. 

Mut se mun täytyy kyllä myöntää, 

Sul on pokkaa ainakin. 



Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa. 

Varsinkaan kun se mitään muuta ei. 

Mut tekisitkö sä uudestaan saman, 

Jos saisit valita? 

Onko sussa jäljellä, 

Palaakaan inhimillisyydestä? 



refrain 



Joo mä tiedän mitä tunnen, 

Mut sitä koskaan ääneen sano en. 

Mä pelkään että joskus peilistä 

Katsoo sun kaltainen. 

Mä en suutu enkä raivoo, enkä huuda, 

Siihen suostu enää en. 

Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan, 



Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä. 

Sitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä 

Ja sitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä, 

Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana. 

Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua, 

Sitä mihin oon päässyt ilman sinun apua? 

Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua, 

Avasit mun silmät, en usko enää satuja.