Kolmesta kolme vaelsi sinne minne Hiidentorni huokui usvansa.

Kolmesta kolme vaelsi sinne miekkansa mustana huokuen, kuin tuuli joka ei koskaan uhkunut,

mutta antoi alun lukemattomille myrskyille.

He tulisivat olemaan muistetut, he kolme jotka Hänen liekistään olivat iäti.

Hiidentorni huokui usvansa, synkän hunnun ylle Hornanmaan.

Kolmesta kolme vaelsi sinne missä kotonsa oli ja jonka he aina näkivät,

sinne minne Hänen silmänsä näki, mistä Hänen liekkinsä oli heihin syttynyt.

Kuninkaat. He kolme jotka olivat iäti.

Peikkoina, karhuina, susina ja hiisinä.

...Hänen liekistään.