Mies istuu sängyllään, arvet peittää sydäntään.

Maaten vuoteellaan unelmissaan saavut taas

lailla kauniin enkelin, kauas kannat käsilläs.



Hän tahtois pois, tahtois sinut vierelleen.

Just nyt sua aattelee.



Tänään, kun sydän syttyy liekkeihin.

Tänään, kun sielu lentää taivaisiin.

Hän odottaa, ja hukkuu virtaan tulvivaan,

mut ei välittää vois vähempää.



Hän yhä öisin valvoo, hän ei oota soittoas.

Haava jokainen kirvelee kuin eilinen.

Hän kohti rantaa käy niinkuin aina ennenkin,

odottaen paikoillaan vettä mustaa tulvivaa.



Hän tahtois pois, tahtois sinut vierelleen.

Just nyt sua aattelee.



Tänään, kun sydän syttyy liekkeihin.

Tänään, kun sielu lentää taivaisiin.

Hän odottaa ja hukkuu virtaan tulvivaan,

mut ei välittää vois vähempää.



Tänään, kun sydän syttyy liekkeihin.

Tänään, kun sielu lentää taivaisiin.

Hän odottaa ja hukkuu virtaan tulvivaan,

mut ei välittää vois vähempää.