Tuonelan tuolta puolen, manna majoilta

Nuo veneet mustat vievÃÆ'¤t yli virran

Kasvottomat enkelit ikuisilta ajoilta

Kunnes aika armahtaa meidÃÆ'¤t vielÃÆ'¤ kerran



Kuulen kuinka tuulessa kuiskaus meille soi

HÃÆ'¤mÃÆ'¤rÃÆ'¤n siivet nyt kantaa meidÃÆ'¤t voi

Kutsu vahva ikuinen, vain metsÃÆ'¤t seuranain

SiellÃÆ'¤ missÃÆ'¤ iÃÆ'¤isyys on pieni hetki vain



On aikamme tullut jo hiipua pois

Kuin patsaita jÃÆ'¤ÃÆ'¤tyneitÃÆ'¤ ruumiimme ois

Nuo tummat hahmot kun ratsailla nÃÆ'¤ÃÆ'¤n

Ovat sielumme kohdanneet matkansa pÃÆ'¤ÃÆ'¤n

Paikan ikuisen talven ja jÃÆ'¤ÃÆ'¤n...



”Talvinen metsÃÆ'¤, tuhat mustaa yÃÆ'¶tÃÆ'¤â€

syksyiset lehdet peittÃÆ'¤ÃÆ'¤ maan

”Talvinen metsÃÆ'¤, tuhat mustaa yÃÆ'¶tÃÆ'¤â€

Pohjoinen tuuli meitÃÆ'¤ kuljettaa