Menet sekaisin kesistä

tosin yhdestä kerrallaan

sinun kanssasi vesistä

sulaneista saan minäkin

rakas, polveeni roudan rutinaa



Joskus syleilin muita

syleillessäni sinua

vanhoja luita

rakastathan minua

arpieni kutinaa

kun yö laskeutuu

mykkänä sokeana

metsän reunaan

saapuu täysikuu



Siis rakasta mua rakasta

alla kevättaivaan

jos rakastat niin korjaan katon

niin ja pihan raivaan

päällä toukokuisen

romuluisen maan paljastuneen

mä silitän sun hiuksiasi

saatan sinut uneen

alla taivaan

mä silitän hiuksiasi

uneen asti alla

kevättaivaan



Lumi pihalta haihtunut

lienen gramman laihtunut

sydämeni läpättää

niinkuin hiirillä

korvat väpättää

kevättalven lomassa

kun yö laskeutuu

mykkänä sokeana

metsänreunaan

saapuu täysikuu