Joen mutkassa on talo

Pieni tila peltoineen

Pihamaalla suuri koivu

Joka nousee korkeuteen

Kun olin nuori poika

Tuohon koivuun kiipesin

Ja kauas maailmaan ääriin

Sieltä nähdä yritin



Joen rantaan, tähän paikkaan

Isoisä aikanaan

Saapui kirkkain silmin

Toteuttamaan unelmaa

Omin käsin raivas pellot

Kaatoi yksin suuret puut

Maailman jääräpäisin mies

Isoisä vastaan muut



Minä menen joen luokse

Katson vettä virtaavaa

Se uupumatta juoksee

Kohti merta suurempaa

Vuodet vaihtuu, aika muuttuu

Työ ei milloinkaan

Isät raataa, he metsät kaataa

Ja pojat perii maan

Joki virtaa vaan



Suomi joutui sotaan

Ja isä syntyi maailmaan

Jossa leikkimisen sijaan

Pojat pantiin raatamaan

Toimeentulo oli niukkaa

Hän varttui känsät käsissään

Kirkonkylään muutti tyttö

Jolla oli nauru silmissään



Pari vuotta häiden jälkeen

Isä sai tilan hoitaakseen

Ja minä olin vuoden vanha

Kun äiti muutti taivaaseen

Hän oli mennyt jokeen uimaan

Ainakin niin uskotaan

Häntä löydetty ei koskaan



Minä menen joen luokse

Katson vettä virtaavaa

Se uupumatta juoksee

Kohti merta suurempaa

Vuodet vaihtuu, aika muuttuu

Työ ei milloinkaan

Isät raataa, he metsät kaataa

Ja pojat perii maan

Joki virtaa vaan



Isä alkaa olla vanha

Voimat hiljaa häviää

Nyt eläimet ja pellot

Kaipaavat uutta isäntää

Minä olen ainut lapsi

Ei ole ketään muutakaan

Joka isieni työtä

Pystyisi jatkamaan



En tahdo tätä taakkaa

Tahdon oman elämän

Saatan olla isän poika

Vaan en silti ole hän

En vanhan miehen silmiin

Enää pysty katsomaan

Mutten kuulu tähän paikkaan



Minä menen joen luokse

Katson vettä virtaavaa

Se uupumatta juoksee

Kohti merta suurempaa

Vuodet vaihtuu, aika muuttuu

Työ ei milloinkaan

Isät raataa, he metsät kaataa

Ja pojat perii maan

Joki virtaa vaan