vaivihkaa se tekee tuloaan, varjot tummentaa saa kastekatteen maa, kun tarkkaa aistejaan

sen pystyy tuntemaan, kohta saapuu yö



se ensin ehkä kiertää korttelin, kurkkii pihoihin

siirtyy sisätiloihin lapset leikeistään

odottamaan jään, kohta saapuu yö



kun tumma huntu laskeutuu

se hellin keinoin muistuttaa

monta sataa sattumaa ihmislapsen onneen tarvitaan



etkö jää yötä vastaanottamaan

kun se meitä kohti kulkee mustissaan

etkö jää kumppaniksi jakamaan

sen minkä kai vain yö tuo tullessaan



tiedät etten pelkää pimeää, eikä kätköissään

ääntelevät hengetkään saa mua säikkymään

mut' liian yksin jään jos lähtevän sun nään