Moni mulle kertoo kuinka rasittaa,
kuinka hienoo oiskaan lhte pois,
mut paikoilleen,
m huomaan heidn juuttuneen,
vaikka kaikki toisin olla vois.
Saa vanha jd taa,
kun m etenen nin,
huomista pin.
Kerran vaan, se ky,
se kerran kirpaisee,
kun vrst kyydist j,
uusi hmtt.
Ja niin, se kyll kirpaisee,
se sattuu mut haavaa ei tee.
Miten onkaan rauhallista nukahtaa,
kun on inen huoli sulanut pois.
Ei eiliseen,
tn jlkeen liene asiaa,
tm polku tytyy taivaltaa.
Saa vanha jd taa,
kun m etenen nin,
huomista pin.
Kerran vaan, se ky,
se kerran kirpaisee,
kun vrst kyydist j,
uusi hmtt.
Ja niin, se kyll kirpaisee,
se sattuu mut haavaa ei tee.
Suunta huomiseen!
Tulevaa viel saan odottaa,
minne vie minun tie.
Kerran vaan, se ky,
se kerran kirpaisee,
kun vrst kyydist j,
uusi hmtt.
Ja niin, se kyll kirpaisee,
se sattuu mut haavaa ei tee.
Suunta huomiseen.
Tulevaa viel saan odottaa,
minne vie minun tie.