Kolonnan kyydistä jäätiin

Eikä tienoossa tuttua näy

Vain sääsket ne kimpussa häärii

Niin outo se sävel mi oksissa soi

Ja vaik linnutkin sinessä ilakoi

Minä tervehdin levottomuutta



Teitä tuttuja monta

Vaan viitat vieraita lie

Voi matkaajaa onnetonta

Kun ulkopuolelle tarinan jää

Mitä kertoilevat kuuset keskenään

Minä tervehdin yksinäisyyttä



Lomassa suojaisan lehdon

Jossa vartensa suoraksi saa

Minä vaipuisin sammalen kehtoon

Ja nukkuisin aamulla herroiksi vaan

Jos ei yö olis rengikseen palkannutkaan

Niinpä levolle hyvästit heitän



Ja tietäni jatkamaan lähdin

Yks aatoksein ainoain

Ja taivaskin tuhansin tähdin

Minut ohjastaa oikeaan kulkemaan

Tuttu hahmo siel kättään jo heiluttaa

Minä tervehdin tulijaa tummaa