Jälleen on tullut aika todeta se tola

Joka koivuhalon kasvoihin heilauttaa

Joka kivikasan reen päälle kantaa

Ettei saavu ilo varkain



Ystävien kesken salaisuuden kauniin säilötään

Ja teot valon arat mattoon kääritään

Ettei untuvikkojen siniset silmät

Kesken kaiken purskahtaisi



Eikä ketään edes hävetä?



Syksyn tullen karhunkankahalla seitikit kasvaa

Niistä keitto mainen, maukas laitettaan

Jotta loppuisi ainainen kitinä ja nälkä

Jotta loppuisi tämä nöyryytetyn

-nöyryytetyn osa