Vangittuna sun syleilyssä 

tie katkennut sydämeen 

ei kai ole helppoa irrottaa 

ei valo kanna pimeässä 

sokeana huomiseen 

taas saa se riittää 

vaikkei annettavaa oo. 



Ja niin hiljaiset kääntyvät takaisin 

paikoilleen nielevät osansa 

ja niin kai minäkin teen 

osamme onnesta joka hetki pienenee 

kun ei uskalla katkaista 

taas käteni palvelee 



Astun maailmaasi pimeästä 

vaikeampi hengittää 

alaston oon taas sinun käsissä 

kanna minut tai irti päästä 

aina samaan tyhjyyteen 

taas saa se riittää 

vaikkei annettavaa oo 



Ja niin hiljaiset kääntyvät takaisin 

paikoilleen nielevät osansa 

ja niin kai minäkin teen 

osamme onnesta joka hetki pienenee 

kun ei uskalla katkaista 

taas käteni palvelee 

[x2]