Taivaalla kuu tuskin hengissään

keskellä hauraiden pilvien virtaa.

Juro vartiomies palatsin luona

katsoo vihoissaan tornikelloon.

Uskoton vaimo on menossa kotiin,

hänen kasvonsa kovat, sulkeutuneet,

ja uskollista polttaa kaipuu,

jota unen tiukka syleily ei sammuta.

Ja mitä heistä? Viikko sitten huokaisin,

heitin maailmalle hyvästit. Mutta huoneessa

ilma oli tunkkainen ja lähdin puistoon

katsomaan tähtiä, koskettamaan lyyraa.