kuivuuttaan sulaa saviset jäät
huutaen ratkeavat hauraat suonet
kun talvella jalkojeni alla
valuu yhä vain lämpimämpää vettä

tumma taivas keskellä päivää
sinne nousevat aurinko ja kuu
sokeitten silmieni alla
hiljaa nauraa kaljuuntunut karhu

varma paikka - niinhän ne väittää
alla syvän siniristisielun
graniittikalliomme alla
sykkii aina vain kuumempi sydän

nauraa viimein viisaatkin miehet
kun hikeä karvalakeistaan pyyhkii
ja vedettömien suihkujen alla
seisovat mustat, hikiset ja pienet