En tahdo murhetta kantaa
Vaan en tiedä kuinka voisin
Kaiken kurjuuden keskellä
nähdä jotenkin toisin

Kun kansojemme suurmiehet
Noissa suurissa toimissaan
Kompuroivat pimeässä
Kaaos kannoillaan

Positiiviset pellet
Hellii hyvää ajatustaan
Ja elävät niin kuin paholaiset
Siksi pukeudun mustaan

Kun yhteinen maailma on
Pelkkää mielikuvitusta
Minä pukeudun surupukuun
Ja surupuku on musta

Jos oikeutta
Enemmän vain nähdä saan
Voin verhoutua
Vaikka lumenvalkeaan

Mutta jos maailma jatkaa
Pimeän matkan taivallusta
Ylläni on surupuku
Ja Surupuku on musta

Eikä se juuri naurata
Ei nosta mielialaa
Kun itkusta kaikki alkaa
Ja itkuun kaikki aina palaa

Kun kokonaiset kansat
Käyvät pelaamaan pedon lukuun
Siksi pukeudun mustaan
Musta on surupuku