Kun isät poikiaan

laittaa nukkumaan,

Mun sängyn vieressä

tyhjä tuoli ja kirja odottaa



Vain pieni haava

sieluun jää,

Jonka aika parantaa

Mut tässä muistojen päiväkirjassa

ei loppua olekaan



Vaikka sattuu

mä selaan vaan



Mä oon aamu,

joka itseään illaksi luulee

Mä oon kuiskaus,

joka huutona äänensä kuulee

Mä oon laine,

joka mereksi muuttuu

Jolta rannat puuttuu



Niin nää vuodet vierii vaan

ja siinä melkein unohtaa

Että minkälaiselta pohjalta

sitä oikein ponnistaa



Pitäiskö kaappiin kurkistaa

tai mennä päivä kerrallaan

Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa

ja uskoo parempaan



Kahden maailman väliin jään



Mä oon aamu,

joka itseään illaksi luulee

Mä oon kuiskaus,

joka huutona äänensä kuulee

Ja mä oon tuuli,

joka myrskyksi itsensä suuttuu

Mä oon laine,

joka mereksi muuttuu

Jolta rannat puuttuu



Pimeässä mä harhailen

suuntaan jokaiseen

Auringonnoususta itselle

suunnan mä teen



Mä oon aamu,

joka itseään illaksi luulee

Mä oon kuiskaus,

joka huutona äänensä kuulee

Ja mä oon tuuli,

joka myrskyksi itsensä suuttuu



Mä oon aamu



Ja mä oon tuuli



...