mun ei pitäis olla täällä 

tuun kutsumatta huoneeseen 

kirjahyllyn päällä 

kellotaulu hukkuu hämärään 

kuinka hauraana hän kierii unissaan 

varjot liikkuu hänen nukkuvilla kasvoillaan 



minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee 

olen hiljaisuus joka untas syleilee 

minä olen yö joka huoneen halki kulkee 

eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon 

varjoissa oon 



oon seurannut sua pitkään 

sun kasvot tuhansissa kuvissa 

et voi nimeäni tietää 

vaikkei kukaan sua tunne paremmin 

ja kun mä hengitän sun hengitystäsi 

olen kaikkein kaunein painajaisesi 



minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee 

olen hiljaisuus joka untas syleilee 

minä olen yö joka huoneen halki kulkee 

eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon 

varjoissa oon 



ei sun kannattanut huutaa 

aamun koitteessa tummin siivin lensin pois 



minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee 

olen hiljaisuus joka untas syleilee 

minä olen yö joka huoneen halki kulkee 

eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon 



minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee 

olen hiljaisuus joka untas syleilee 

minä olen yö joka huoneen halki kulkee 

eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon