Mä olen taas hauras ja kauhtunut , 

kuin auringon paiste vois mut puhki kuluttaa. 

Valvottu yö, kuppi kahvia aamulla. 

Sun viereltäs nousen jälleen matkaa jatkamaan 



Aamunkoitosta, illan lempeään pimeyteen, 

mä jokaisen tunnin sulle antaa tahtoisin. 

Mut hetkekskään, ei pysähdy pyörät nää. 

Tie minne mut kuljettaa, voi kunpa tietäisin. 



Mä rauhaa en saa, en lepoa saa, rauhaa en saa. 

Jokin, ajaa mua. 



Huhtikuu on, kuukausista julmin kai. 

niin ainakin sanotaan, jossain kirjassa. 

Mitä mä saan, irti tästäkin keväästä, 

kun kohtalon tuulet taas mut luotas puhaltaa. 



Aaamun koitosta, illan lempeään pimeyteen, 

mä jokaisen tunnin sulle antaa tahtoisin. 

Mut hetkekskään, en pysähtyy voi. 

Mua päivästä päivään jokin ajaa eteenpäin. 



Mä rauhaa en saa, en lepoa saa, rauhaa en saa. 

Jokin ajaa mua. 



En unta mä saa, rauhaa en saa, 

jokin ajaa mua.