Kun puhalletaan tulta tähän

sammuvaan hiileen, 

se savullansa meitä tukehduttaa.

Ja jos vain muistellaan,

jäädään kiinni ikuisuuteen.

Eikä eletä ollenkaan,

kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,

rohkeempaa on luovuttaa.



Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.

Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.

Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.

Anna jo olla.

Anna mun olla ja unohtaa.



Kun nyt jutellaan, 

voidaan hyvin katsoa silmiin,

on nähty nämä seinät ennenkin.

Ei saa koskettaa, 

ne aamut meidät imee vain kuiviin.

Ei tästä tule näin valmiimpaa,

ehkä on jo aika irroittaa,

kai saa nyt luovuttaa.



Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.

Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.

Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.

Anna jo olla.

Anna mun olla ja unohtaa.



Anna jo olla.

Anna mun olla ja unohtaa.



Kyllä minä tiedän, kuinka kehomme kietoutuu.

Kyllä minä muistan, kelle ihosi tuoksuu.

Jos tulevatkin vuodet käsiimme

vain rikkoutuu.

En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa…