Mariska: 



Tää mustelmako, en mä tiedä mist se tuli, vaik se oikeesti oli yks 

hoitsu, en oo varma saiks se jotain kicksei ku se änkes samaan 

wc-koppiin, huusin häivy niin se sekotti mun naamaan moppiin. Otti

letistä kii, iski maahan päätä, eiks se äijä tajuu kuinka se teki kipeetä,

kun mä pääsin pystyyn, nostin housut ylös, huone taaskin tyhjä, kävin

takas ikkunalle kattelemaan säätä.



Steen:



Se on jo pari kuukautta etsiny keinoo tai loitsuu, jolla vois vastustaa

väkivaltasta hoitsuu ja miettiny pakokeinoo aikuisten maailmassa, 

lasten vankilassa sitä ei oo olemassa. Päiväst toiseen loputtomii

käytävii kulkee ja hoitsut sille lisää lääkkeitä tunkee. Ei muuten

mut se ei tajuu täst elämäst mitään, kukaan ei oo pysähtyny sen

vuoks hetkekskään. Koska toivo on jo menny, se on jo kakstoista, 

ei siitä voi tulla mitään erikoista. Ei sen vanhemmat sitä hoitanu ei sitä

muutkaan kyl tee, ei kai muutakaan vaihtoehtoa ku se huoneeseensa

sulkee, ohan sillä siellä julisteit ja lehtiä, parempi seki ku sen antaa

kadul vetelehtiä, se on yhden huoneen vanki, se ehkä pahalt tuntuu, 

mut oikee annostus auttaa sitä turtuu.



Mariska:



Tiedän paljon vastapäisen talon ihmisistä, katon niitä kaiket päivät

verhojen välistä. Tääl ei tapahdu mitään, mulla ei oo täällä ketään,

mä en tajuu miks mua vielä pidetään niinkuin oisin tehnyt jotain pahaa,

ainoo rikos oli, et mun mutsii ohjaa kuningas alkoholi, faija kuoli 

ennenkuin mä edes muistan sitä, nyt oon paikassa jossa nää tyypit

ei välitä. Ne tunkee lääkkeitä jos pidän meteliä, nää kaikki lapset

tässä laitoksessa on veteliä, katon maisemaa ja mietin miks oon täällä

paikkaan, mun sisko sano ettei tää oo oikeesti mun paikka. Oon

kuullu mitä kaikkee ihmiset voi tehdä, kuinka mä oon poikkeus, ainoo

oikeuteni on nähdä vastapäisen talon elämää, mä jään paljosta paitsi

ja taas lääkkeitä ne levottomuutein havaitsi.



Steen:



Lapsen eristys saa kestää maksimissaan kaks päivää, mut mä kerron

miten lakia voi kiertää. Vierihoidoks sanotaan, ovi auki käytävään,

jos lapsi astuu ulos se takas viedään ja mä tiedän et siit saa myös 

lisää palkkaa ku huostaanottaja 24/7 lasta auttaa, ylimääränen 

annos psyykelääkkeitä, voit olla saletti ettei se potki tai tavaroita heitä.

Kasvatetaan enkeleitä ongelmalapsista, ei puhuta siitä valkotakkinatsista,

joiden tekemiset näet lasten katseista, sideharsoon käärityistä ranteista,

näkymättömistä vanteista jotka päätä kiristää. Lääkkeet kertoo millon 

väsyttää ja millon piristää, setä antaa tabun, salettiin saat unta, näin

kasvatetaan uus uljas yhteiskunta.



Mariska:



Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, aikuisten rakentamassa vankilassa,

suu pysyy kii, silti apuu huutamassa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.

Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, kohta kaksi kuukautta läähehumalassa,

avuttomalle elämä on paskaa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.