Jokin ajaa ne juoksemaan

Raja on ylitetty länttä kohden



Yksi kaatuu ja haavoittuu

Jälkeen jääminen laumasta on suora seuraus

Tarkkaan on haisteltava mihin astuu



Kohta omin avuin taakkansa taas

Yksinäinen mies jaloilleen nostaa

Lauma on saatava kiinni kun on valoa



Tai hänestä tulee vuorollaan saalis

Jahdattu, kituva, helppo maali

Tälläkin kertaa juostaan kilpaa

Eri syystä, samaan suuntaan



Kaikki toivo nyt pantava on

Lauman pysäyttävään taukoon

Että turvan lajinsa saisi



Matkan taittuessa, voimien laantuessa

Ainoa toivonsa on juoksu loputon



Kylmä maa, vieras maa

Syksy loppuu kun talvi saa

Yksi luoti puhtainta hopeaa

Kaksi petoa katoaa



Yksi laumasta miettii:

"Se en onneksi ollut minä

Jos koskaan kotiin päästään

Ketkä meistä ovat hengissä?"



Leukaperät veressä, sydän kylmänä

Rajan tällä puolen on vain nieltävä



Kauas ehtivät muut, nyt sataa:

Polunkin on sulattanut edestä ja takaa

Alasti ja haavoilla ojassa hän makaa



Saaliille pelko on pedon enne

Pedosta nälkä vie myöskin hengen

Ellei toinen peto ehdi niitäkin ennen



Miehellä on ulvontaan voimia

Ääneen surkeaan

On hetken enää tajuissaan



Kuutamon nousun valossa

Tutut kasvot palaavat

Nälkäisinä juoksusta

Pian punertuu maa

Pian lämpenee maa



Yksi laumasta miettii:

"Se en onneksi ollut minä

Jos koskaan kotiin päästään

Ketkä meistä ovat hengissä?"



Leukaperät veressä, sydän kylmänä

Rajan tällä puolen on vain nieltävä



Yksi laumasta miettii:

"Se en onneksi ollut minä

Jos koskaan kotiin päästään

Ketkä meistä ovat hengissä?"



Leukaperät veressä, sydän kylmänä

Rajan tällä puolen on vain nieltävä