Yhdestoista hetki käsillä, keskellä päivää, keskellä elämää

Keskellä suojatietä punaisissa valoissa seison

Veitset sielussa kahvaa myöten



"Älä liiku!" käskee räyhähenki, toivoo nähdä vainaan

Aikoo tappaa, teki minusta mielisairaan

Tänne kävin kadun varjopuolta, ajovalot häikäisee

Syrjäytynyt olen mutten huomiotta enää jää



Kymmeniä muistoja sekuntiin pusertaa

Iloa, surua suoraan verkkokalvon pohjaan palaa

Katsonko filmin loppuun vai kuvaisinko lisää?

Äänet voimistuvat, kohta olen pelkkä muisto enää



Tähän on lääke varmasti

En saa kieltomerkkejäsi noudattaa

Luovuttaa

En antaudu vaan vapaudun



Viimeinen kuva, se kaikista kaunein

Sitä voisin tuijottaa ikuisuuden

Ylittääkö raja vai yrittääkö jaksaa

Jarrut kirskuu, ääni huutaa: "älä liiku, älä liiku"



Katseeni nousee kengistä, edessä vihreä valo

Paljon on kerrottavaa, mietin mistä aloittaa

Ehkä siitä kun valitsin: ottaa askel vielä, askel vielä



Tähän on lääke varmasti

En saa kieltomerkkejäsi noudattaa

Luovuttaa

En antaudu vaan vapaudun

Saa paha palkkansa

Saa maistaa omaa lääkettään



Tähän on lääke varmasti

En saa kieltomerkkejäsi noudattaa

Luovuttaa

En antaudu vaan vapaudun

Saa paha palkkansa

Saa maistaa omaa lääkettään



[Solo]



Tähän on lääke varmasti

En saa kieltomerkkejäsi noudattaa

Luovuttaa

En antaudu vaan vapaudun

Saa paha palkkansa

Saa maistaa omaa lääkettään



Tähän on lääke varmasti

En saa kieltomerkkejäsi noudattaa

Luovuttaa

En antaudu vaan vapaudun

Saa paha palkkansa

Saa maistaa omaa lääkettään



						     



						     Thanks to rRonstaus