Tää laulu on herkkä ja tunteellinen,

Ne Valloissa ristivät lovestoriksen

Ei kauniimmin alkaa voi kertomus kai,

Kun poika niin herttaisen neitosen sai.



Vaan faija tuo pojan ei suostunutkaan

Näin poikaansa köyhälle lahjoittamaan:

"Jos kirkkoon sä astut niin penneittä jäät,

On tyttö niin köyhä, ei onnistu häät."



Vaan poika ei uskonut, neitosen nai

Hän markoitta lähteä maailmalle sai

Niin vettä ja leipää he nauttivat vain,

Mut nälkä ei haitannut tunteita lain.



Niin leipäkin loppui, vaan rakkaus ei

Kai syöminen liiaksi aikaa vain vei.

Kun rakkaus hehkui ja lämpöä loi

Ja kummankin sielussa kelloit vain soi.



Mut neitonen sattuikin sairastumaan

Ja tautiin ei rakkaus auttanutkaan

Hän laihtui ja kuihtui ja kuolikin pois,

Kuin rakkaus loppuun jo roihunnut ois.



Ei kertomus kauniimmin jatkua voi,

Kun poika vain kummulle kukkia toi.

Hän kukkaset kasteli kyynelillään

Ja mennyttä muisteli ikävissään.



Tää laulu on herkkä ja tunteellinen,

Ne Valloissa ristivät lovestoriksen

Siis nuoriille neuvoksi olkoon nyt tää:

Vain ruumiita ruuatta jäljelle jää.