hän nojaa leuan polviin 

ja polviinsa hymyilee 

lumi säihkyy auringossa 

on vain kiireetöntä aikaa 

sarja aurinkoisia päiviä 

joina hän tietää saavansa kaiken 



kukaan ei koskaan tullut kertomaan 

hei mikään ei koskaan oo sitä miltä ensin näyttää 



enää hän ei hymyile 

vaan katselee totisena 

kuinka keväällä sade hakkaa 

vie lumen mukanaan 

hän miettii kuraisella tiellä 

ettei taida antaa mitään 



kukaan ei koskaan tullut kertomaan 

hei mikään ei koskaan oo sitä miltä ensin näyttää 



miten niin rumaa 

voi edes tulla vastaan 

tästä eteenpäin 

hän itkee salaa ainoastaan