kun aika on täysi

läpikuultava kuu

ja aaltojen leikki

kasvoille heijastuu



ilta käy huoneen poikki

kynttilän sammutan

ja ikkunan ruutuun

mietteeni asetan



oisitko hän

oisitko tuuli

jonka mä perhosen siivillä kuljin

oisitko hän

oisitko myrskytuikku loistava

oisitko hän

oisitko polku erämaassa



kun levähdän täällä

uni käy huoneeseen

ja enkelten siivet

seiniä hivelee



ja turhaksi käyvät

sanat vain helinää

kun lepäämme täällä

olennainen vain jää