Päivä koittaa taas, se meidät maahan lyö
me pakenemme unelmiin
Mutta kestä kohta meidät kantaa yö
itsemurhakoneisiin
Lujaa valtatiellä yhdeksän
kromi soi, bensa palaa, ratissa istuu hän
Kaupunki sieluni merkitsee, se ei muuta tee,
se vain raatelee
Sitä pakoon kiidetään
Me kodittomat synnyimme lähtemään

Kulta pieni mun, saanko olla sun,
voinko tulla aivan sisään
Lantioosi minä kietoudun
ja vauhtiamme lisään

Yhdessä vain voimme voittaa sen
me kuljemme pois tuskin milloinkaan palaten
Kulta, lähtisitkö minun matkaan,
ei meitä pidättele rautakarsinatkaan
Minä tiedän, mitä teen
Olen elävä ja kuollut uskon ainoastaan rakkauteen

Taakse kartanon pojat menneet on
he huutavat kaduillaan
tytöt kampaavat tukkaansa kosteaa,
pojat näyttävät taitojaan
Huvipuistot talveksi suljetaan,
usva sekoittaa hiekan ja veen
Tänä yönä kanssasi kuolen pois,
suudelmaan ikuiseen

Tänä yönä sankarit murtuneet
viime syöksyyn ponnistaa
Vaikka kaikki näyttävät lähteneen
eikä yksikään suojaa saa
Vien sut viimeiselle matkalleni
sulle lahjoitan hulluuteni sielustain
Päivä koittaa, vaikka tiedä en
vielä aikaan sen
mä siihen uskon vaan
aurinkoon kiidetään

Me kodittomat synnyimme lähtemään