Joka saatanan yö 

minun muijani lyö 

mua pesäpallomailalla päähän

on kipuraja kohonnut taivaaseen asti taas



Oli kännissä kai

niin kuin joka sunnuntai 

tämä rouvani pieni ja pyöree

minä toisen poskeni käänsin ja röyhtäisin



Jätin Kirstin, Iidan ja Josefinenkin

tuli kenkää Marjaanalle

unohdin myös Eilan ja pikku-Kyllikin

kun jäin Ison-Irmelin alle



Mikään maksanut ei 

kun mun sydämeni vei 

oma Irmeli suurin ja kauhein

niin kaunista rakkautta kokenut en ollutkaan



Silloin tiennyt mä en 

että sellainen 

oli unta ja unelmaa pelkkää

nyt kaalini helkkää ja muija se jatkaa vaan