outo mies lepäs vuoteessas

aamuun ehti kadota

enkelten tietä vierelles hänet toi

tähtikirkasta yötä muistat

vieläkin se soi



Ihonsa kuin silkkiä

ääni samettii

hiljaiset sanansa lohduttivat sua niin

silmät kekäleinä pimeässä

tunsit olleesi ennenkin siinä sylissään



Hän uskoi tuuleen

uskoi tuleen

uskoit hänen luoksesi tulleen

meni jo, eikä tule uudelleen

hän uskoi tuuleen



Monta vierasta miestä vuoteessas on nukkunut

pienestä itsestään unissaan puhunut

sä näät unta vain tuosta yhdestä

joka mukanaan vei osan sydämmestäs



Hän uskoi tuuleen

uskoi tuleen

uskoit hänen luoksesi tulleen

meni jo, eikä tule uudelleen

hän uskoi tuuleen



Lehdet puun kuin tulessa

syyskuun tuulessa

syksyksi vaihtuu kesä

nopeasti haihtuu elämä



Tänä yönä poltat huoneessasi kynttilää

ulkona tuulee ja myrskyää

vaikeaa on kyyneltä pidättää

muistellessasi tähtikirkasta yötä



Hän uskoi tuuleen

uskoi tuleen

uskoit hänen luoksesi tulleen

meni jo, eikä tule uudelleen

hän uskoi tuuleen



Hän uskoi tuuleen

uskoi tuleen

uskoit hänen luoksesi tulleen

meni jo, eikä tule uudelleen

hän uskoi tuuleen

hän uskoi tuleen