liikaa ajatuksii pääs

en pysty nukkuu

liian moni liian usein

liian aikasin pois nukkuu

elämänsä päättää, vieläkin sut nään tääl

ku liian vaikeet on vaan selkänsä kääntää

katon valokuvii vanhat ajat mieles

ja laitan uuden kuvan siihe vanhan vieree

tässä olit yläasteel kaverikuvas

en voi erehtyy,

tuntisin sut aina tost tukast



istun sängyn laidalla mun pimeäs huonees

en oo ees kuullu nimeäs vuotee

ei kai kukaa tykkää puhuu

vaikka tietääkin mist puhutaa

ja jos ei tiedä

riittää ku vaan kuuntelee niit huhuja

mitä vielki liikkuu

mä saan huomen herätä

mut juhannusaatton päätty yhen nuoren elämä

me oltiin parhait frendei

kerro mulle miks hyvist hetkist

tulee nii varhain menneit



taas yks uneton yö

ku koitan numeroos soittaa

? nää mun tunteet ei syö?

?mut kuten tää ero ei soittaa?

tiesin alust asti etten tuu pääsee sun yli

vaikka kielsin halut

silti kaipasin sua mun syliin

mun haave eli maailmas

jonne mahduttii vaan me kaks

tuottaa sade mulle dejá vuit

jostain joka jäi haaveeks



ihan ku mikään muu ei riittäis mun kahleiks

ku se aarre päässä sateenkaaren jota mä saa en

en pysty ymmärtää, oon ymmällään miten näin kävi

mul ei oo enää mitää mitä hävii

onko järkee enää elää

jos elämältä syy menee

huomenna vasta tyynenee sade ja kyyneleet



kertosäe (x2)

rakas sade taas untain määrää

heei, se sadun määrää

sade pitää mun päällä varjoo

mut huominen tulee mulle jotain hyvää tarjoo



yea, katuvalot valaisee

mun sateista elämää

pipo ja huppari estää kastumasta sen enempää

farkun lahkeet loskas,kävelen pimeit katui

jos joskus sanoin pahasti,

heti sitä kaduin

sade kastelee valmiiksi, kostuneita silmii

kaikki oli kuin elokuvaa

sitten katkes filmi

läheisyyttä kaipaan aivan niinkuin muutki

mutkii tyhjyydessäni, mutkii tyhmyydessäni

itsestäni sateessa, 

itsestäni maatessa sängyssä

katson kuvaasi hyllyssä

muistelen sekuntei

muistelen niit tuntei

ekoi viestei ja niitä suurii tuntei



ja taas sade päällä

eikä sateensuojaa löydy mistää

unelmat vieressä

tekee paluutaan viemäristä

siin kiertämistä pitää välttää

mut pitää astuu ja kastuu

mut sit tulee taas pelko ja edes on vastuu

mä vihaan tätä sadetta

mä vihaan tätä paskaa

mut hei kai täs sielun sisäl jotai silti kasvaa

oon saanu aikaan kyyneleitä

toisen poskelle virtaa

toiset koskee rintaa

ja pistää miettii hiljaa



mä haluun takas ajan

olin aidot fiilikset äänessä alan

käännetään sivuu eteenpäin

kyl se sade lakkaa

nyt eti se suoja, ehkä se sade nyt lakkaa



kertosäe (x4)