Narcotic
Narcotic - Ei Menetettävää lyrics
Your rating:
mul ei oo enää mitään menetettävää mut on vaan pakostakin kestettävä mul ei oo enää mitään menetettävää ja välil tuntuu etten kestä enää niin paljon rakastaa se luontoäiti lastaan kun se matkaa puolikuolleen metrotunnelissa vastaan aika juoksee ohi mustan auton takaikkunassa koko pienen pienen rakennelman raiteilt tippumassa tarvii vaan yhden kipinän sytyttäen nuotion sit korttitalo sortuu taval mikä saa sun huomios en tiedä mis oon enää, en tiedä mihin mennään tai mis huomen aamul herään jos mä oon ees täällä enää enkä edes jaksa välittää, kun vaan joskus välillä sillon kun herään keskel yötä vitunmoiseen tärinään hädässä budi tunnetaan ja unet saa lääkkeillä blandaan viinaa jääteellä ja loput voit päätellä kaks seuraavaa yötä nukkuu unohdukseen mun mukana enkä enää tunne kipuu, ahdistusta lupaavaa ja kun mä makaan lattialla kädes bliffi ja henny, vitut menneisyydestä kun tulevaisuus on menny en kykene käsittää miks omat väärät valinnat ja ilman itsekontrollii miks sanat väärät valita ai miks mä valitan, koska mä sitä osaan ja päädyn naulattuna ristille kärsivän osaan elämä loskaa, lahkeet paskas joutuu kahlaa olo tukala, ja ei oo enää mukavaakaan kun kaveripiirissä viikatemies nostaa kättään en osaa itkee kyyneleit, mä osaan vaan räppää autios kaupungis kuulen sieltä täältä ääntä hei raivatkaa mut vittuun tuulen tieltä täältä kääntää päätä, katson kohti mustaa aurinkoo, jos kaikki on hyvin miks pohtii tuskaa ja ahdinkoo mul ei oo enää mitään menetettävää mut on vaan pakostakin kestettävä mul ei oo enää mitään menetettävää ja välil tuntuu etten kestä enää väsyttää liikaa joka päivä tähän samaan herätä, jos ei tunnu syystä ettei räppi mua elätä tuntuu et kukaan kokenu tuskaa niinkuin minä, mut sen on kokenu satoja miljoonia ihmisiä en koskaan tuu saamaan elämää täydelliseks aina tunnen itteni jollain lailla kateelliseks, surulliseks, masentuneeks ja liian väsyneeks, vihastuneeks, vittuuntuneeks ja maailmaan ärtyneeks mun maailma on surua, tuskaa ja räppäämistä enää koskaan ilman tunnetta paperille läppää pistä musiikkia haluun näyttää mut pitää hengis maailma on puolet raskaampaa kulkee tän äijän kengis paska olo edelleen jo kolmat vuotta putkeen istun kylmäl sillan kaiteel, mä poltan, juon ja itken huomasin virheeni mut vasta liian myöhään hassuu miten kaikki voikin muuttuu vaikka yhes yössä myönnän mun mokat ja tyhmät tarpeeni mä tiiän ettet syytä mua, mut pyydän anteeksi mä muistan miten huusit kun soitin joka tunti ja sen millast oli ikävöidä sua joka sekunti sä sanoit päästä irti, mä sanoin ota kiinni siit on aikaa jo, mut kaipaan sua joskus vielki syliini nyt kun mietin syvii, tulevii ja menneit ja mun unelmii hajonneit, mä alan tajuu ettei mua oo tehty elää vanhaks, näkee hopeahääpäivii, tuntuu ettei enää jaksa aika nopeeta käy vähiin ja kun unikaa ei tuu ilman budii tai bareludii tuudittaudun haaveiluun, ehkä kohta on paremmin mul ei oo enää mitään menetettävää mut on vaan pakostakin kestettävä mul ei oo enää mitään menetettävää ja välil tuntuu etten kestä enää mul ei oo enää mitään menetettävää mut on vaan pakostakin kestettävä mul ei oo enää mitään menetettävää ja välil tuntuu etten kestä enää