Hän muistaa isänsä kiviset pellot ne huokuivat kuivuuttaan

sinä kesänä kauan sitten kun ei satanut ollenkaan

Hän muistaa isänsä kumaran hahmon peltojen reunalla

itsekseen huokaavan hiljaa: "Täytyy vain odottaa"

Ja juuri kun kaikki alkoi kuolla pois kokonaan

toi tuuli jostain miljoonasateen ja elämän tullessaan



Oi miljoonasade oi miljoonasade

oi miljoonasade oi miljoonasade



Sinä kesänä kauan sitten kun ei satanut ollenkaan

hän tapas kirjastoautolla miehen ja tienristillä uudestaan

Ja mies lajoitti hänelle kirjaan Angelica ja yön ruhtinas

ja pyysi vaimoksensa ja lähtemään mukanaan

Oi hän oli niin kaunis ja yksin ja itki nuoruttaan

mutta kun tuuli toi miljoonasateen hän pakkasi vaatteensa



Oi miljoonasade oi miljoonasade

oi miljoonasade oi miljoonasade



Tuo kaikki tapahtui kauan sitten nyt elää hän kaupungissa

ostoskärryjen vainioilla hän kulkee lähiömarketissa

Ja mies tulee iltaisin kotiin pullo viinaa salkussaan

ja sammunein silmin ja sydämin sohvalle nukahtaa

Ja hän toivoo salaa miljoonaa rakkautta tai miljoonaa kuolemaa

tai miljoona miljoona mitä vaan kunhan ei tätä kuivuutta



Oi miljoonasade oi miljoonasade

oi miljoonasade oi miljoonasade



Tänä aamuna keittiössä istuu hän yksikseen

nyt hän avaa kaasuhellan ja menee pesuhuoneeseen

Nyt hän riisuu kaikki vaatteensa kuin oisi menossa sateeseen

ja pesuhuoneen peiliin hän kirjoittaa uudelleen ja uudelleen

"Mä en jaksa enää odottaa oi isä mitä mä teen"

"Mä en jaksa enää odottaa oi isä mitä mä teen"

"Mä en jaksa enää odottaa oi isä mitä mä teen"

Hän menee pesuhuoneesta keittiöön ja keittiöstä taivaaseen



Oi miljoonasade oi miljoonasade

oi miljoonasade oi miljoonasade