Istut

tuolin selkänojan taa

Et vaatteitasi riisukaan

Mä heitän hiilen kamiinaan

Pelkäät

et riisu, vaikka lupasit

Mä maalaan sinut kuitenkin

Nyt väriin kastan pensselin



Tunnit kuluu, huoneen takanurkka naksuu

Vain kahvipannu vislaa

Kertoisinko, kuinka öisin sua kaipaan?

Vai olenko vain hiljaa?

ja maalaan sut riisumaan



Särkyy

sinooperi purppuraan

kuin lupaus, joka murretaan

kuin halu, joka rikotaan

Yöllä

näin unta, jossa tulla sain

sun syliisi mä lomittain

kuin sormet ristiin laitetaan



Rukous, jonka sinun suuhusi mä huusin

Sinistä ja kultaa

on väri, jonka tänään uumillesi maalaan

Sä olet aivan hiljaa

kun maalaan sut riisumaan



Tunnit kuluu, huoneen takanurkka naksuu

Mä palettia kiusaan

Vihdoin kysyt, kuinka kauan vielä jaksan

Mä olen aivan hiljaa

ja maalaan sut riisumaan