Uuu...



Vahingossa se kai kaikki alkunsa sai.

Porraskäytävässä moikattiin.

Tuskin puhuttiin,

olit silloin ujo niin.

Ja taisin sitä olla minäkin



Mutta syksyn pimeät illat sut mun keittiööni toi.

Kuljit yli ne sillat joita itse en mä voi.



Sinuun painaudun, sykkeesi tunnen sun.

Sinut nään vaikka mä silmät sulkisin.

Vasten rintaasi painaudun, tuoksustas huumaannun.

Mielessäin oot minne vain mä kuljenkin.



Rakkaus on sattumaa, rakkaus on sokeaa

Reittejä sen ennustaa ei voi.

Kulkee latujaan noita laitakatujaan.

Se kohtaloita yhteen silmukoi.



Ja kun yö on sadetta tuulta, oksat lyövät ikkunaan.

Ja kun pilvet kauniilta kuulta vievät viime valoaan



Sinuun painaudun, sykkeesi tunnen sun.

Sinut nään vaikka mä silmät sulkisin.

Vasten rintaasi painaudun, tuoksustas huumaannun.

Mielessäin oot minne vain mä kuljenkin.



Sinuun painaudun, sykkeesi tunnen sun.

Sinut nään vaikka mä silmät sulkisin.

Vasten rintaasi painaudun, tuoksustas huumaannun.

Mielessäin oot minne vain mä kuljenkin.

Sinut nään vaikka mä silmät sulkisin.

Mielessäin oot minne vain mä kuljenkin.

Sinut nään vaikka mä silmät sulkisin.

Mielessäin oot minne vain mä kuljenkin.