Kuun ja auringon 

välissä olento on,

käärmeen kasvot ja 

rippeet enkelin.

Sekö minusta 

jäljellä enää on?

Missä olin ja missä lentelin?

Tuuli yltynyt 

hakkaa naruja lipputankojen

tuuli yltynyt

käy yli puiden rantojen.



Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa

Se hakee vertaistaan.

Pieni ihminen ristii kätensä 

rukoillakseen. 

Mutta rukous on 

vain mutina tuulessa

ei sitä kukaan kuule ja

jos jostain joskus löytyy jumala

ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.



Unohduksen sylistä nousee

raudanharmaalle taivaalle 

lintujen parvet

kun tuuli levittää tomua yllemme

pelkään kuolemaa 

ei kukaan kulje täällä vetten päällä

pelkään kuolemaa ja pelkään elää täällä.



Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa

se hakee vertaistaan.

Pieni ihminen ristii kätensä

rukoillakseen. 

Mutta rukous on 

vain mutina tuulessa

ei sitä kukaan kuule ja 

jos jostain joskus löytyy jumala

ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.



Tämän taivaan alla.....