Puiden rankojen katveessa kulkee

helvetin pitkä, kapea tie

suora tie, joka on

keltaisten lehtien peitossa



Sen varrella

katselen lintuja

jotka vievät osan minua

taivaalle noustessaan

lentäessään sinne minne

en pääse milloinkaan



Olen työn raksaan raataja

olen yksin puhuva

kannan kirkkomaan

multaa taskuissani

pimeyttä harteillani



Ei pääse vaivainen sieluni

ikuisen kylmän kynsistä

ei pääse vaivainen sieluni

ikuisen jään kourista



(x2):

Yön sylissä

talvikylissä

taivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan

jähmettyy

pimeän pidoissa yö pitkittyy



Kaukana siintää portti

jylhänä, yksinäisenä

myrskyjen piiskaama

ruosteinen, yön kylmän takoma



Portin takana, puiden latvat

kylpevät auringossa

jäät ajautuvat rantaan

joki virtaa vapaana



(x2):

Yön sylissä

talvikylissä

taivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan

jähmettyy

pimeän pidoissa yö pitkittyy