Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen

Päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen

Ja jos satanut on liikaa sydämeen

Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen 



Liian kauan omin voimin harhailin

Elin, niin kuin mul ois valta kapteenin

Moneen väärään vuonoon purteni mun ui

Kunnes karikolle ylpeys murentui 



kertosäe:

Myrskyn jälkeen on poutasää

Vihdoin oon sen saanut ymmärtää

Nyt sen nään, ei voi yksikään

Päättää päivistään, ne määrätään

Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan

Auringon taas käyvän hehkumaan

Tiedän tän, vielä kerran nään

Sateenkaaren pään, ja sinne jään 



Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan

Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan

Aidon ystävyyden silta kaarineen

Päivänvalon lailla kantaa sydämeen 



kertosäe (2x)