Intro: 

Kaikilt joskus lähtee läheisii,

tulee uusii läheisii

Niin se vaa menee

Se on elämää

Tää on mun tarina



Tää rauhattomuus vain

oke, rauhattomuus

jäi jälkeen onnestain

Onni muuttuu suruks

Hän mennyt on pois

-Ihmiset lähtee pois-

Kyynel poskellain

-Mul on ikävä sua-

Hän on mennyt pois.



Se oli vuos -89 istuin isäni sylis

Mun maailma oli ekan kerran täysin sekasin

Pois raiteilt. Kohtasin ekan kerran kuoleman

Ja vaik pyysin takas en nähny rakast ukkii huomenna

Mut mä olin vast nuori poika

noin kahdeksan ja puoli enkä osannu huolii noita

suurii surui mun maailmaa vaivaamaan

Sen tajus vast aikanaan, et -hän on mennyt pois-

Ja mummil on sua ikävä, se aina puhuu sust

ja kuinka olit hyvä mies, en muuta ookkaan kuullu sust

Ja nyt mun paappa on huonos kunnossa

Ja mummulkin on kaikkee vaivaa

mut mä toivon et siel ylhääl olis nyt jo tungosta

eikä kukaan olis poistumassa täältä vähään aikaan

Tuntuu niin tyhjält tää maailma

jos ei oo rakkait lainkaan.



KERTO

Tää rauhattomuus ain

jäi jälkeen onnestain

Hän mennyt on pois

-Pois mun luota, hyvään suojaan-

Kyynel poskellain

-Mul on ikävä sua-

Hän on mennyt pois.



En enää ollu niin nuori, mutten oikeen muista mitään

Oli vaikeit aikoi ja mä olin just muuttanu

pois stadist ja olin snadisti uhattu

eli tavallaan hyvä puoli mutten myöskään muista isää

Tai no sen mitä nään valokuvista

mut tuntuu niinku kyse ois valovuosista

ja on tuskaa miettii, et mä en nää sun kaa huomista

ja ettet tiedä lapsenlapsistas

-Hän on mennyt pois- Etkä sä enää palaa

ja antasin mitä vaan et saisin sua viel kerran halaa

No mut mä tiedän et sä katot mun perään

ja suojelet mua ja pidät huolen et mä herään

pois unesta, koska jos

uni jatkuu ja jatkuu niin sit ollaan kusessa

Ja äiti pelkää, et pojast tulee isänsä kaltanen

pelimies, muttei peli -sana 

siin niinsanotussa hyväs mielessä

vaan et must tulis ”pelaan mun kaikki setelit” -mies 

Mut se ei haittaa mua mä rakastan sua aina

ja nään sut joku päivä kun tuun sinne sun paikkaas



KERTO



Nyt onki taas kulunu kymmenen vuotta

ja ne menee niin nopee ettei ehi ees huomaa

Mut mä oon sentään saanu elää ne kymmenen 

taas lisää, kaikille ei ees sitä suoda

Kaikki on huonosti, vauva itkee vuotees

ja äiti ei kuule on sammuneen olohuonees

Vauva on kuumees, ei tällast tapahdu Suomes

”Ai ei?” Äiti otti liikaa ja kummatkin kuolee

Taas yks elämä loppu ennenku alkokaan

ja siks kun toinen sielu ei jaksanu valvoa

Mä ymmärrän et joskus tulee jokasen vuoro

Joillain aiemmin kuin toisil, se on luonto

Mun ukki oli vanha ja isä aikuinen

Mut miks mun ikäset tai vast muutama kuiset 

Aina ku oon kuunnellu Avaimen Markusta

oon toivonu etten kuulis omast ystäväst arkussa

Siks Teemu saat kyyneleet mun silmiin

Miettii menneisyyttä. Katsoo ylös pilviin

Liian aikasin poistuu liian moni nuori

Ihan liian moni.. 



KERTO