Poika kääntää kahvinkeittimen kii

hän laittaa ikkunan säppiin

heittää hyvästit huoneelleen

hän odottelee hissiään

taas talonmies juovuksissa

puhuu kuudella kielellään



Tuuli vie kaiken mennessään

on hän ja maailma sodassa keskenään



Tyttö lähtee kotoaan

isä hautaustoimistostaan

saapuu saattokeikaltaan

raitiovaunulla rapakon taa

hän ajatuksissaan matkustaa

ja havahtuu kolinaan



Tytön huulet veisivät pojan mennessään

mutta hän ei ole poikaa nähnytkään



Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen

mutta minkäs teet

he joka päivä toistensa ohi kävelee

niin kohtalo sanelee

ja päivä iltaa kohti kuin laiska rosvosakki se raahustaa

tuulten viemää 

heidän tarinansa kai joskus kirjoitetaan



Vuodet vierii jylisten

on jäänyt jälkiä sen

muuten kaikki ennallaan

nainen lähtee kotoaan

isä firman autolla komeasti

hautaan saatetaan



Tuuli vie kaiken mennessään

on mies ja maailma sovussa keskenään



Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen... (x2)



Kun sitten yö tulee päälle ja lyö miehen kanveesiin

nainen katselee tähtiin ja yrittää ymmärtää

tässä kävikin niin



Ja he olisivat sopineet toisilleen, mutta minkäs teit

he joka päivä toistensa ohi käveli

niin kohtalo saneli...