Lapsena sydän lauloi

kun tuulikello yössä hiljaa soi

ja rauha vain valvoi

sillon peiton reunat maailman ääriä olla voi



Ei ilmaa tuulikello enää haravoi

se peittokin on jäljiltä koin

mitä jos sydänkin laulunsa jo lauloi

ja kaikkensa antoi



Olen hetkisen ajasta irrallaan

kun tuulikello soi siirryn sen aikaan

se ohjailee mahtikäskyllään

hiljaisella helinällään



Kutistuvan maailman näin

kun kasvoin, se kävi niin yllättäin

menin moneen näytelmään 

mut ei niistä rooleista minulle istunut yksikään



Maailmassa paha saa aina palkkansa

ja moni palkalla pärjäilee

ja toiset ovat kuin lauennut ansa

joka hiljaa odottelee



Olen hetkisen ajasta irrallaan

kun tuulikello soi siirryn sen aikaan

se ohjailee mahtikäskyllään

hiljaisella helinällään



Me tuulikelloa kuunnellaan

kun varjot valoja johtaa harhaan

se aika, jonka kanssas olla saan

on oikeaa aikaa